Kettu kiittää ja kuittaa

No niin, tähän on tultu, että on aika kirjoittaa tämän blogin viimeinen postaus. En olisi uskonut, mutta vähän haikealta tuntuu. Saatanpa siis jatkaa kirjoittelua jostain muusta aiheesta, jos tarpeeksi hyvä tulee mieleen.

Palasimme Suomeen elokuun alussa, ja koko kuukausi rynnisti ohi remontin, lomailun ja työnteon merkeissä. Nyt mulla on oma ihana vuokrakoti, jossa kelpaa olla.

Tänään oli ensimmäinen virallinen koulupäivä ja oli ihan mahdottoman mukava nähdä kaikkia kivoja tyyppejä! Ja päästä taas hommiin. Nyt pitäisi sitten pikkuhiljaa päättää syventävien opintojen sekä lopputyön aiheet. Ja pysyä niissä. Tänään venkoilin kovasti vielä kahden aiheen välillä. Syventävien opintojen valinta on melkein vielä vaikeampaa, kun olisi niin paljon kaikkea, mitä tekis vielä mieli kokeilla ja opetella ennen kuin koulusta joutuu/pääsee pois. Kivenistutusta nyt ainakin, ehkä kaiverrusta. Vaikeutena on löytää niihin muotoilullinen näkökulma, että ne hyväksytään opettajien taholta.

Pitäisikö tässä tiivistää vielä vaihtoprosessi? Lyhyesti sanottuna, se kannatti ehdottomasti. Olen monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampi kuin puoli vuotta sitten. Opin uusia tekniikoita, toisen kulttuurin tapoja hoitaa asioita, sanastoa ja ylipäätään toimimaan uusissa tilanteissa rohkeammin. Voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtöä kaikille sitä miettiville. Uusista kokemuksista harvemmin on haittaa.

En osaa päättää kumpi on nasevampi tapa päättää kirjoitus, joten käytän molemmat. :)

Täältä tähän.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Remonttia ja rokkia

Viime viikko tuli vietettyä tiukasti uuden kodin sisätiloissa maalin höyryissä. Tehtiin pitkää päivää tapetteja repien, tasoitetta levittäen ja hioen, maalaten ja parkettia ja lattialistoja laittaen. Apuna oli reippaita tyyppejä ja asunto on ihan melkein valmis jo. En malta odottaa että pääsen jo sinne asustelemaan ja nauttimaan rauhasta ja kämppiksettömyydestä.

Viikonloppuna näin paljon ystäviä Jurassic Rockin merkeissä. Sää ei suosinut, mutta äidin pilkkisaappaisiin ja pitkään sadetakkiin sonnustautuneena mutakenttä ei ollut paha paikka ollenkaan. Vapauttavaa sotkemista suorastaan kun ei tarvinnut yhtään välittää vaatteiden puhtaudesta.

Nyt nautin muutaman päivän vielä Mikkelistä ja sitten suuntaan kohti uutta kotia. Siitä tulee NIIN hieno!

Material girl

Kuinka hitossa voi ihminen kerätä näin paljon tavaraa puolessa vuodessa. Yritän pakata kamojani paluuta varten, mutta matkalaukut näyttäisivät kutistuneen viime näkemästä. Isoon ruumaan menevään laukkuun menivät luonnoskirjat (2 x A3 ja 3 x A4), työkalut, jämämateriaalit, 4 paria kenkiä, hiustenkuivaaja ja -suoristin, kaikenlaisia hygieniajuttuja ja nesteitä joita ei saa matkustamoon viedä yms yms. Taisin mahduttaa joukkoon myös kolme paitaa.

Eli nyt loput vaatteet, läppäri, kolme käsilaukkua (joista yhtä en ole edes käyttänyt täällä ollessani!?!?), meikkipussi, kengät, sandaalit ja kasa pientä roinaa (jota ei arjessa edes huomaa omistavansa) pitäisi mahduttaa käsimatkatavaroihin. Painorajoitus 8kg, josta pelkkä laukku vie yli 2kg. Voi tätä iloa ja riemua!

Onneksi Ville tulee Suomeen samaan aikaan (tai melkein), joten saan tungettua miesparalle kantoon osan tavaroistani.

Vähiin käy

Ystis kävi ja tehtiin kaikkea mitä suunniteltiinkin. Säät suosivat, joten päästiin makailemaan puistoissa nauttimassa kesästä. Shopattiin ja löydettiin aarteita. Ja lauantaiyönä bongattiin Amy Winehouse juoksemassa paparazzeja karkuun. Raukka näytti peuralta auton valoissa.

Nyt alkaa ulkomailla elon loppu häämöttää. Kolme päivää olis jäljellä ennen kuin pääsee Suomeen remontoimaan ja rokkaamaan. Sitä ennen käydään vielä lauantaina katsomassa lentokisa.

Ja huomenna pitäis pakata... Blaah!

Ystis tulee kylään

Saan kohta ystävän kylään moneksi päiväksi, jihuu! Päästään shoppaamaan ja löhöilemään puistoihin, juoruilemaan ja syömään herkkuja. Huomenna oli tarkoitus mennä Chaka Khanin keikalle, mutta se onkin peruttu. Buu! Täytyy keksiä jotain muuta ohjelmaa sitten...

Etelänmatka

Käytiin eilen junailemassa Southamptonissa. Tarkoituksena oli tsekata kaupunkin miellyttävyys mahdollisena tulevana asuinpaikkana. Ville on vaihtamassa työpaikkaa ja samalla on hyvä syy muuttaa pois Lontoosta. Ei mitään järkeä asua täällä, jos tämän pienen huoneen hinnalla saa muualta yksiön tai kaksion.

Kun saavuttiin mestaan, aurinko paistoi ja lämmitti ja meri tuoksui. Ihan kuin olisi ollut etelämmässäkin. Käpöteltiin satamaan ja nautittiin salaatit viinin kera. Ja sitten käpöteltiin lisää. Puistossa oli jonkin sortin thaifestarit, Tina Turnerin thaimaalainen kaksoisolento laulamassa ei-niin-kauniilla äänellä.

Ihan mesta paikka. Meren läheisyys on ehdottomasti plussaa. Tällä viikolla käydään ehkä vielä Portsmouthissa, joka saattais olla jopa kivempi.

Hienoa Suvi!

Uusimmassa brittiläisessä Voguessa oli maininta Suvi Koposesta kahdesti. Ensin tyyppi mainittiin huippumallien (mm. Gisele Bundchenin ja Naomi Campbellin) kanssa samassa listassa tatuointeja käsittelevässä artikkelissa (Suvilla, Giselellä ja Naomillakin on sellainen.) Sen lisäksi tulevan syksyn ja talven muotia esittelevässä lisälehdessä oli juttu kysytyimmistä cat walk-malleista ja siellä neiti Koponen oli ykkösenä 70:llä buukkauksella Milanosta New Yorkiin. Kukapa olisi uskonut silloin kun hän voitti tositv:n kilpailun muutama vuosi sitten...

Täytyy nostaa Suville hattua siitä, että hän on pysytellyt poissa juorulehtien sivuilta. Tyttö TEKEE töitä sen sijaan, että puhuisi niistä. Vaikuttaa siltä, että pissi ei ole noussut päähän, kuten joillain muilla suomalaisilla "huippumalleilla" on "maailman valloituksen" jälkeen päässyt käymään.

Päivitys

On jäänyt tämä blogittelu vähän vähälle viime aikoina. Pahoittelen!

Ei tänne mitään kummaa kuulu. Ville palasi Edinburghista näillä näkymin kokonaan ja vietti viime viikon kotosalla. Torstaina kävin M:n pajalla viimeistelemässä kaulakorut ja sain ne postiin vihdoinkin. Illalla kävimme syömässä pannukakkuja ja vaahterasiirappia amerikkalaistyylisessä dinerissä. Olivat hyviä, vaikka mustikat jäivätkiin tällä kertaa puuttumaan.

Perjantaina kävin Hatton Gardenista ostamassa hopeaa huomenna syntyvää rannekorua varten. Sieltä matkasin Pohjois-Lontooseen katsomaan New Designers-näyttelyn, jonne oli kaikista Britannian taideoppilaitoksista valmistuneiden päättötyöt. Siellä oli hienoja juttuja, hassuja juttuja ja outoja juttuja. Kivaa oli törmätä siellä meidän luokan Yolandaan ja juoruilla ja kahvitella. Sain myös käyttöluvan kiillotusrumpuun hänen työpaikallaan.

Lauantai meni rennoissa tunnelmissa. Ainoa aktiviteetti taisi olla juoksulenkki. Kunto nousee, kivaa!

Eilen oli ohjelmassa stand up- komiikkaa. Käytiin katsomassa kun kolme amerikkalaista ja yksi aussi olivat hauskoja. Pablo Francisco, Jamie Kennedy, Jo Koy ja Jim Jeffries tarkemmin kerrottuna. Amerikkalaiset päihittivät aussin hauskuudessa tällä kertaa, miun mielestä.

Kesä!

Nyt se on vihdoin (ja taas) täällä! Aurinko paistoi koko päivän melkein pilvettömältä taivaalta ja nekin vähät pilvet olivat hentoisia hattaroita, jotka eivät säteitä estäneet.

Nyt olo on sellainen kuin se helteellä on, iho on tahmainen hien ja aurinkorasvan yhdistelmästä, hiukset liimautuvat päätä myöten ja kaikki vaatteet ihoon. Tämä on hauskaa näin yhden päivän jälkeen, varsinkin kun yöt ovat viileitä ja saa nukuttua hyvin. Nautin siis kun voin.

Matkailu avartaa

Ja auttaa ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Ja paskan marjat, sanon minä!

Oon nyt asunut eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa kohta viisi kuukautta, mutta ymmärrys ei kyllä kasva, eikä kunnioitus. Ihmetellen ja kummastellen oon seurannut varsinkin kiinalaisen eloa.

Meni kaksi kuukautta, ennen kuin todistin tyypin ekan kerran käyvän suihkussa (en nähnyt, mutta kuulin kun se meni kylppäriin ja loristeli vettä). Muuten hän tykkää peseytyä vessassa, minkä seurauksena lattia lainehtii aamuisin. En ymmärrä.

Kuvottavimpia asioita ovat hammasharjan jättäminen mukiin niin, että harjaspää lilluu pienessä vesimäärässä mukin pohjalla ja se, että hän ei pese käsiään vessassa käytyään. (Ei, vessassa ei ole piilokameraa, vaan asuessa vessan vieressä hanan äänen kuulee, tai sitten ei.) En todellakaan ymmärrä.

Enkä ymmärrä myöskään sitä, miten ihminen voi portaita ylös noustessaan pitää niin jumalatonta meteliä. Itse kokeilin joskus tampata portaat samalla desibelivoimakkuudella, mutta reidet hyytyivät kesken matkan.

Noin, siinäpä tärkeimmät tältä aamulta. Kohta ulos tästä luukusta leffaan ja syömään.

Täällä taas

Reilun viikon loma Suomessa teki hyvää. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ja rakkaita, vaikka aikaa olikin rajoitetusti. Tieto siitä, että kohta sinne pääsee taas, helpottaa. Ja on se Suomi kaunis, mahdottoman kaunis!

Oli hassua palata eilen tänne Lontoon kotiin. Pääsi omaan sänkyyn nukkumaan ja sai tavarat pois matkalaukusta. Kyllä sitä nopeasti siis on tännekin kotiutunut.

Tänään palailin arkeen ja joogasin pitkästä aikaa, pesin pyykkiä ja sitten vaan otin rennosti. Illalla suunnitelmissa on vielä juoksulenkki uuden sykemittarin kanssa, koska mulla on menossa "kuntoon kolmekymppiseksi"-kampanja.

Huomenna menen M:n pajalle tekemään muutaman kaulakorun, joita Pulusta kyseltiin. Takaisin arkeen siis. Vielä kun Ville saisi työkomennuksen tänne Lontooseen, niin voitaisiin viettää heinäkuun illat samassa kaupungissa.

Ja matka jatkuu...

Edinburgh oli ihana! Kaupunki on tosi kaunis ja sopivan kokoinen, asukkaita taitaa olla suunnilleen saman verran kuin Helsingissä. Asuttiin huoneistohotellissa ihan keskustassa ja huoneen hintaan kuului mahdollisuus kuntosalin, uima-allasosaston ja ohjattujen jumppien käyttöön. Salilla tuli käytyä ahkerasti, mutta tajuttiin liian myöhään, että myös ne ohjatut tunnit olivat ilmaisia. Ehdittiin yhdelle Pilates-tunnille, voi että oli mukavaa. Paitsi että sain pakarat ja reidet jumiin siellä, luulin sen käyvän enemmän keskivartaloon. =)

Paluumatka sujui menomatkaa mukavammissa merkeissä junassa, vain vähän päälle 4 tuntia. Jalkatilaa oli enemmän, eikä juna haissut vessalle kuten bussi. Maisemat olivat mahtavat, kun mentiin rannikkoa pitkin etelään.

Lontoossa odottikin sitten jo kaksi innokasta turistia, joiden kanssa kiersin kaupunkia ja kauppoja kahtena päivänä. Syötiin hyvin ja mulle tarttui mukaan uusi laukku.

Huomenna lennän Suomeen juhannuksen viettoon, ensin pari päivää Helsingissä ja sitten Lahden kautta Savoon. Pitäisi kai yrittää tunkea matkalaukkuun jotain, mitä vois jo jättää Suomeen. Olisi sitten vähemmän roudattavaa elokuussa.

Carpe diem

Vietän huomenna vajaat 10 tuntia bussissa matkalla Lontoosta Edinburghiin. Se on ainoa inhimillisen hintainen keino päästä sinne parin päivän varoitusajalla.

Olkoon VR:llä vaikka minkälaisia puutteita, mutta lippujen osto on sentään tehty yksinkertaiseksi ja toimivaksi. Toisin on täällä. Jos ostaa lipun tarpeeksi etukäteen netistä, sen voi saada halvalla. (Jos siis yhteys palvelun tarjoajaan sattuu toimimaan, eilen ja toissapäivänä se ei toiminut.) Ylihuomisen junaan ei enää voi ostaa lippua netistä vaan se on ostettava tiskiltä, jolloin lipun hintaan rapsahtaa sellaiset parikymppiä lisähintaa. Jos mielit saman päivän junaan, hinta pompsahtaa yli sataan puntaan, per suunta.

No, otan huomisen reissun matkailun kannalta, tuleepahan nähtyä Englanti ja pätkä Skotlantia.

Koirakuume

Ihan hirmuinen. Haluaisin pienen karvakorvan heti, mutta tiedän, että nykyinen elämäntilanne ei sitä salli. Ensi vuosi on vielä tiukkaa koulun käyntiä, jonka lisäksi käyn töissä ja reissaan Englannissa. Ei siinä ole koiruliinille tarpeeksi aikaa.

Sitten on vielä allergia-asia. Vanhempien bichon bologneseistä ei pahempia oireita tule, mutta kuka pystyy lupaamaan, ettei niitä tule tulevaisuudessakaan. Haukusta luopuminen sen otettuaan olisi maailman kamalinta. "Allergiaystävällisiä" rotuja ovat bolognesen lisäksi mm. vehnäterrieri ja villakoira. Vehnä houkuttelisi ehkä eniten, mutta kun on jo pari "varmaa" tapausta vanhemmilla, saattaisin kuitenkin kääntyä bolognesen suuntaan. Helmi on kuitenkin maailman suloisin. Ja Siska on ihana myös, kaikkine murinoineen.

Annetaan hyvän kiertää

Lisäsin tuon Unicefin keräyslippaan tänne sivuille. Mietin ensin, että eihän se liity koko blogiin millään tavalla, mutta opiskelu ja kansainvälisyys ovat kyllä Unicefiin liitettäviä sanoja. Samalla pallolla tässä eletään, toiset vaan etuoikeutetummissa oloissa kuin toiset.

Pienikin lahjoitus auttaa. Oman lippaani tavoitteena on 160€, jolla saa koulupaketin 80:lle lapselle. Täältä saa lisää tietoa siitä, mihin lahjoitetut rahat menevät.

Osa-aikatyötön

Sellainen olen. Tai jotain. Aika kivaa kun saa itse päättää et tekeekö töitä vai ei, ja kuinka paljon. Keskiviikkona ja torstaina kävin M:n pajalla puuhailemassa ja muuten vaan hengaamassa. Hän lähtee tiistaina Pariisiin, mutta jättää mulle avaimet niin pääsen "töihin" kun haluan. Ihanaa tuollainen luottamuksen osoitus!

Tänään meen koululle varmaankin viimeistä kertaa, hakemaan kaikki tavarani pois. Koulun paja on auki vielä ensi viikon, mutta mitäpä asiaa mulla sinne olisi.

Lauantaina vietetään S:n ja V:n läksiäisiä, mokomat palaavat Suomeen. Aikas haikeaa, ollaan vietetty hulvattoman hauskoja hetkiä heidän kanssaan.

Ai niin. Sain eilen lainaksi Juha Itkosen kirjan "Anna minun rakastaa enemmän" ja ahmin siitä jo puolet. En osaa kuvailla kirjaa niin, että se tekisi sille oikeutta. Loistavaa tekstiä! Lukekaa!

Ohi on

Nyt se on tältä vuodelta ohi. Eilen jätettiin neljän kuukauden aikana syntyneet tulokset arvioitaviksi. Täällä siis arviointiin jätetään lopullisen tuotteen lisäksi luonnoskirja(t) ja kaikki mahdolliset kokeilut ja epäonnistumiset mitä kurssin aikana on tehty. Lisäksi ne pitää laittaa esille hienosti ja kekseliäästi eikä vaan latoa pöydälle miten sattuu.

Täällä itse prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Vaikka olisit saanut aikaan kuinka hienon asian tahansa, voit saada hylsyn jos luonnoskirjassa ei näy tarpeeksi tuotteen kehityskaarta.

Illalla käytiin juhlistamassa lukuvuoden loppua marokkolaisessa ravintolassa koulukaverin kanssa. Ravintola oli kuin beduiiniteltta ja ruoka ihan mahtavan hyvää. Falafelejä ja halloumia, naminam. Ja tän ravintolan hummus oli parasta mitä olen missään maistanut. Jälkkäriksi vielä makeaa minttuteetä, niin autuus oli taattu.

Olin väärässä

Jotta tänään sitten on se miun veikkaama Suomi-Ruotsi. Eilen menin lyömään vetoa, että Ruotsi on ainakin loppuottelussa mukana, ja tänään täytyy sitten ostaa V:lle 3 fisua.

Oli tosi outoa olla pubissa, joka oli täpötäynnä suomalaisia ja telkkarista tuli Ylen ohjelmaa. Mukaan oli eksynyt muutama venäläinenkin, mutta huutoäänestyksessä Suomi voitti ylivoimaisesti. Tänään uudestaan, ruotsalaisia vastaan... Katotaan kuin käy.

Lätkää

Hihii! Tänään mennään kattomaan Suomi-Venäjä-peli pubiin, joka näyttää pelit YLE:N kanavilta. Ja myös joko pronssi- tai kultaottelu on pakko nähdä. Veikkaan et Suomi pelaa sunnuntaina Ruotsia vastaan. Jännää!

Vierailija

Ystävä varasi tänään lennot tänne heinäkuun lopulle. Rahaton parka. Mutta me pidetään sitten niin lystiä, että rahahuolet unhoittuvat!

Heräsin aamulla ihan turhaan aikaisin ja kiirehdin koululle. Ei siellä tapahtunut mitään. Sain sentään koulun koneelta muistitikulle kaikki arviointia varten printattavat asiat ja kävin ostamassa liimapuikon ja silkkipaperia.

Illalla tyhjensin kameran muistikortin koneelle, myöskin printtausta varten. Tälläisiä sieltä löytyi:

Ihana, ihana kesä

Viikonloppu on ollut helteinen ja aurinkoinen. Onneksi asutaan veden lähellä, joten täällä kotosalla ei ole ihan yhtä tuskaista kuin keskustassa. Bussi- ja metromatkat alkavat olla kärsimystä eikä enää tee mieli istua bussin yläkerrassa.

Ollaan urkkailtu tosi paljon, joogaan taas lähes joka aamu ja lisäksi käydään viikonloppuaamuisin juoksulenkeillä. Ville on hyvä treenari ja kuntoni tuntuu nousevan. Tiedä vaikka sitä sattuisi saamaan itsensä rantakuntoon...

Väsynyt mutta onnellinen

Nyt presentaatio on ohi ja olo on vähän kuin joulun jälkeen. Tässäkö se nyt oli? Hirveä työ ja odotus ja sit se on ohi hetkessä.

Mutta kaikki meni hyvin. Eilen tehtiin 11 tuntinen päivä, pakkauksista tuli ihan täydellisen ammattimaiset ja laserleikkaushässäkkäkin saatiin selvitettyä. Käyntikortit eivät koskaan saapuneet perille, joten tänään soitin taas siihen samaan maksulliseen numeroon, jonotin ja kuuntelin lisäostosvinkkejä yhdeksän minuutin ajan ennen kuin pääsin läpi kertomaan että me halutaan rahamme takaisin. Linjan toisesta päästä ei ihme kyllä kuulunut vastalauseita, vaan rahat palautetaan kortille enemmittä ongelmitta.

Tänään oltiin ensimmäiset pelipaikalla ja laitettiin kaikki kuntoon. Muilla ryhmillä oli kaikenlaisia ongelmia, joten me saatiin kunnia olla ensimmäiset. Powerpoint toimi ja catwalk sujui kommelluksitta. Tarjolla oli karkkia ja tikkareita.

Illalla palkitsin itseni nauttimalla pastaa, punaviiniä ja Ben&Jerry'sin Bohemian Raspberry-jätskiä kämppisten seurassa. Jos huomenna on hyvä ilma, pidän vapaapäivän ja meen puistoon makaamaan.

Aktiiviviikonloppu

Hirmuisesti ollaan tehty kaikkea tänä viikonloppuna.

Perjantaina koulussa meni myöhään, mutta saatiin tehtyä pakkaukset printtausta vaille valmiiksi (kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta ei mennä siihen enää) ja julisteet ihan valmiiksi. Rannekorut tulivat myös laserista ulos, mutta logotiedosto oli vääristynyt matkalla ja lopputulos oli ihan väärin. Huomenna saadaan toivottavasti paremmalla onnella uudet oikein. Kotiin päästyäni mentiin leffaan katsomaan Iron Man. Suosittelen! Hihityttävän viihdyttävää.

Lauantaina käytiin aamulenkillä lähipuistossa ja sen jälkeen mentiin Greenwichiin leijailemaan. Ilma oli kesäinen ja ajoittain aurinkoinenkin ja tällä kertaa tuulta oli tarpeeksi, jotta saatiin leija jopa lentämään. Hirmu mukavaa hommaa, ja huomio ohikulkijoilta on taattu.

Sunnuntaina miihailtiin kaupungilla ja syötiin Food for Thoughtissa ihan älyttömän hyvää kasvislasagnea. Täysin vatsoin käveleskeltiin Sohossa ja nautittiin jälkiruuan jälkkäriksi mehut.

Tänään täällä on Bank Holiday eli yleinen vapaapäivä, joten Villen ei tarvinnut lähteä vielä kohti pohjoista. Tein tonnikalapastaa, ja koska oli ihana kesäsää, kannettiin tuolit pihalle ja syötiin ulkona. Sitten lähdettiin tapaamaan kavereita Pohjois-Lontooseen ja mentiin sellaiseen paikkaan, jossa sai lyödä baseballia kuin jenkkileffoissa ikään. Niin että se pallo tulee syöttökoneesta ja ollaan häkin sisällä. Olin yllättävän huono ja löin paljon huteja. Mutta sitten kokeiltiin myös golfia, mätkittiin vaan palloja rangella. Siinä olin yllättävän hyvä ja löin paljon osumia.

Ai niin, sunnuntaisin lähipuistossa aletaan pelata suomalaista pesistä. Mailat, räpylät ja kaikki tulee suomalaiselta kirkolta. Toivottavasti oon siinä parempi kuin amerikkalaisessa versiossa.

Ei mene ihan putkeen tämä projekti

Tilasin meidän ryhmälle käyntikortit 19.4.ja maksoin extraa, että saadaan ne viikon toimitusajalla. 22.4. sain kuittauksen, että tilaus on postitettu. Ja eilen ne eivät vieläkään olleet tulleet. Toissapäivänä lähetin firmalle jo sähköpostia ja kyselin, että missä mahtavat olla. Eilen sitten soitin, 0800-numeroon, jossa jonotuskin maksaa. Jonotin viisi minuuttia ja pääsin läpi, mutta jostain syystä puhelu katkesi. Soitin uudestaan, jonotin kuutisen minuuttia, en päässyt läpi, joten suljin puhelimen. Kaikista pahinta koko hommassa oli se, että jonotuksen aikana automaattiääni yritti kaupata lisää tuotteita!!! "Kiitos kärsivällisyydestäsi, palvelemme sinua hetken kuluttua. Nyt meiltä saa myös magneetteja." AAAAAAARGH!

Niin, ja meidän rannekoruaihioiden piirrustukset laitettiin laserleikattaviksi ensimmäisenä koko luokasta. Ja me ollaan viimeisiä jotka saa tavaransa sieltä ulos. Huutava vääryys! Ja logo on leikattu ihan päin honkia. Ja meille sanottiin, että saadaan koko homma ilmaiseksi, mutta nyt se sitten maksaakin £70.

Olispa jo loma.

Hyvä pojat!

Jenkkilän veljekset kirittävät autoteollisuutta rakentamalla auton, joka kuluttaa vain 2,4l/100km. Hesarin artikkeli.

Jospa ne oikeatkin tehtaat ryhtyisivät toimiin ja lakkaisivat toimimasta öljyteollisuuden renkeinä.

Vapusta ei tietoakaan

Ei juhlintaa eikä vapaapäivää. Nyt olisin mieluusti Suomessa, varsinkin vappupäivänä. Aatosta ei niin väliä, mutta vappupäivän picnic Kaivarissa kuohuviineineen ja muine herkkuineen kuulostaisi tosi hyvälle.

Ei auta, torstai on koulupäivä siinä missä muutkin ja koska h-hetki ryhmäesitykseen lähestyy, edessä on kiireinen viikko. Ensi maanantai on täällä vapaapäivä, mutta sekin mennee powerpointin parissa. Mulla on OpenOfficen versio, ja en saa liitettyä esitykseen musiikkia. Tai saan, mutta vaan yhteen diaan kerrallaan. Jos joku taitaa kyseisen ohjelman, apua otetaan mielellään vastaan.

Mutta hyvää Wappua kaikille sinne Suomeen! Nauttikaa, toivottavasti ilmat suosivat!

70-luku rokkaa!

Meillä oli tänään kuvaukset meidän tiimin kanssa. Tavattiin aamukasilta Bluen kotona Canary Wharfilla, minne menin lautalla. Se oli varsin hauska "työmatka", ja jotkut tyypit käyttää sitä oikeesti työmatkoillaan. Kyllä se metron ja bussin voittaa ihan 6-0.

Meillä oli jokaisella oma vuosikymmen, jonka mukaisesti pukeuduttiin. Mulla oli tyylinä 70-luku, ja olin hakenut kaupasta leveälahkeiset housut ja sateenkaari-T-paidan, jotka oli tarkoitus palauttaa päivän "koekäytön" jälkeen. Ihastuin niihin kuitenkin sen verran, että revin laput irti ja nyt ne on ihan ikiomat.

Otettiin kuvia Towerin linnan vieressä keskellä tietä, metrossa ja Trafalgar Squarella leijonien seassa. Saatiin paljon huomiota ja tööttäyksiä, ja yksi kuski jopa vahingossa sammutti autonsa keskelle tietä kun se hämmentyi Bluen Marilyn-imitaatiosta.

Luulenpa, että syksyllä juhlitaan synttäreitä 70-luvun hengessä, mullahan on vaatteetkin jo valmiina.

Suomeen, Suomeen

Hihihii! Tullaan Suomeen viettämään juhannusta. Villellä oli lennot Provinssiin kuitenkin, ja mun kesätyöttömyyden takia mulla ei muuta olekaan kuin vapaa-aikaa, joten Ville otti sitten sen seuraavan viikon lomaa ja vaihtoi paluulentoa.

Ihanaa! Näkee ystäviä ja perhettä ja koirulaisia, pääsee saunomaan ja uimaan! Kunpa olis samanlainen ilma kuin viime vuonna!

Ai niin, nyt meidän tiimillä Facebookissa ryhmä nimeltä "Wear me. Where me? by Lei-Kit". Tukekaa projektia ja liittykää mukaan! Kiitos!

Niin siitä ydinvoimasta...

Sanoinko jotain siitä ydinvoimainnostuksesta ja muusta? Voi v***n urpot! Torstain Hesarissa...

Kulttuurikokemus

Käytiin japskikämppiksen kanssa kuuntelemassa pianokonserttia.

Hurjaa miten jotkut ihmiset osaavat säveltää, laittaa monen monta ääntä päällekäin niin, että se kuulostaa hyvälle. Jotkut hurjimmat laittavat monen monta soitinta kuulostamaan hyvälle yhtäaikaa. Yhtälailla hurjaa on se, että jotkut saavat ne soinnut tulemaan ulos soittimista juuri niin kuin on tarkoitettu, ja saavat sen vielä näyttämään helpolle.

Tässä kohdassa täytyy tunnustaa, että vaikka kuinka olisin harjoitellut aikanaan pianon ääressä, siitä olisi kuitenkin jäänyt puuttumaan se intohimo, mikä soittajalla pitää olla. Ihan tyytyväinen olen siis, että lopettamisen jälkeen sain käyttää sen ajan johonkin muuhun.

Ei ydinvoimalle!

Katsoin eilen vihdoin poikien reissukuvat Tsernobylista. Ei hymyilyttänyt.



























En tajua Suomen lisäydinvoimaintoa. Ilmastonmuutoksen kannalta se on kieltämättä parempi vaihtoehto kuin hiili tai öljy, mutta kaikkien siihen liittyvien uhkien jälkeen en millään voi kannattaa ydinvoimaa. Uraanin louhimisesta syntyy valtavat määrät radioaktiivista kivijätettä, ydinvoimalat ovat alttiita sekä toimintahäiriöille että terrorismille ja jälkisäilytys ei ole satavarmaa edes Suomen peruskalliossa, saati sitten jossain muualla.

En muutenkaan tajua tätä nykyistä keskustelua, jossa puhutaan pelkästään siitä, kuinka energiaa tarvitaan jatkuvasti lisää. Kukaan ei puhu siitä, että valjastettaisiin resursseja siihen että saataisiin esim. vähemmällä energialla toimivaa teollisuutta. Hehkulamppujen kieltäminen, julkisen liikenteen tekeminen haluttavaksi ja toimivaksi, hybridiautojen suosiminen esim. takseina... Pitäisköhän mun liittyä vihreisiin ja pyrkiä eduskuntaan?

Sitäpaitsi, jos uusiutuvien energiamuotojen kehitykseen satsattaisiin enemmän, siitä voitais saada Suomelle uusi vientivaltti. Olis sitten jotain muutakin Nokian lisäksi.

Kuvat ovat Prypjatin kaupungista, joka jäi laskeuman alle ja on nykyään tyhjillään.

Innostus

Meidän ryhmätyö kulkee hurjaa vauhtia kohti deadlinea. Viime päivien aikana oon suunnitellut meille käyntikorttia, rakentanut pakkausmalleja ja miettinyt kuinka koko homma sitten esitellään suurelle yleisölle. Me tehdään catwalk show ja tarjotaan yleisölle viinin sijaan tikkareita. Hirmu hauskaa!!!

Lauantaiaamuna istun vapaaehtoisesti koneella ja sähköpostitan tiimiläisille, että josko laitetaan Facebookiin ryhmä, jota kaikki voi fanittaa. Sellainen on tulossa siis. Myspace-sivu on avoinna jo, mutta toivottavasti tiimitoveri saa pian laitettua sinne kuvia kaikkien nähtäville.

Nyt viikonlopun viettoon. Shopataan Villelle paita ja illalla mennään toivottavasti S:n ja V:n kanssa Brick Lanelle viettämään iltaa.

Ei(pä) enää makeaa elämää

Mikä on todennäköisyys sille, että sinä päivänä, kun päätät aloittaa sokerilakon, tarjoilija ravintolassa haluaa tarjota sulle jälkiruoan??? No, mulle kävi niin eilen. Ja kuten ilmaista viinaa ei jätetä juomatta, ei myöskään ilmaisesta jälkkäristä kieltäydytä. Se siitä sitten.

Ja joo joo, voisinhan mä jatkaa (tai siis aloittaa) kuurin uudelleen. En vaan yhtään oo varma haluanko. Herkut on hyvejä. Nam.

Ei enää makeaa elämää

Päätin eilen aloittaa sokerittoman kuukauden, että pääsisin addiktiostani eroon. Ja ajattelin, että jos julkistan asian kurissa pysyminen on helpompaa. Herkuttomia helmikuita kun on yritetty ennenkin huonolla menestyksellä, parhaimmillaan taisin pysyä "raittiina" neljä päivää.

Oiskohan jossain joku tukiryhmä anonyymeille sokeriholisteille?

Kuin lapsi karkkikaupassa

Tai oikeasti otsikon pitäis olla: kuin Tiia karkkikaupassa, koska käyttäydyn edelleen kuin lapsi kun olen karkkikaupassa. Se todistettiin viikonloppuna Harrodsin karkkiosastolla, kun käytiin siskon kanssa ostamassa jokamaunrakeita. Ne oli tosi hassuja. Siellä oli paahdetun vaahtokarkin, voipopcornin, pina coladan ja vaikka sun minkä makuisia rakeita. Hassuin oli suklaavanukas, joka oikeesti maistui just suklaavanukkaalle, eikä suklaalle niin kuin kuvittelin.

Mutta asiaan... M lähti tänään oppaaksi Hatton Gardeniin, joka on kultasepänalan keskittymä täällä. Siellä on miljoona (ainakin melkein) koruliikettä ja niiden lisäksi paikkoja, joista voi ostaa työkaluja, puolivalmisteita, kiviä ja muita materiaaleja. Ja siellä ne ovat nähtävissä ja hiplattavissa, vähän kuin kävelisi Sargentan katalogiin.

Mukaan lähti tänään pallon muotoisia jadeita. Niistä tulee rannekoru uusien vihreiden kenkien kanssa pidettäväksi. Ja toinen vaikka myyntiin, tilauksia otetaan vastaan.

Viikonloppu

Rankka viikonloppu takana. Tuli käveltyä varmaan kymmeniä kilometrejä, mutta aika hyvän otoksen saivat Lontoosta.

Muitakin elämyksiä tuli koettua... Torstaina jumituttiin metroon tunniksi (jotkut raukat jopa kolmeksi), kun koko Jubilee-linjalta meni virrat. Lopulta jouduttiin (tai siis päästiin) kävelemään tunnelia pitkin asemalle.

Perjantaina ostoskeltiin ja taas käveltiin ja matkustettiin metrolla. Lauantaina ostoskeltiin Camdenissa ja illalla käytiin katsomassa The Lion King.

Sunnuntaiaamuna herättiin lumisateeseen, jollaista ei ole täällä ollut vuosiin. Pääsivät sentään lentokentälle vaikeuksitta, mutta lento olikin sitten yli kolme tuntia myöhässä, koska käytössä oli vain yksi kiitorata.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin matka oli ikimuistettava!

Jepujepujee!

Mulla alkoi tänään anodising aluminiun-kurssi. Opetellaan siis alumiinin värjäystä. Olipa mukavaa päästä "askartelemaan" pitkästä aikaa!!! Tänään opeteltiin musteella värjäämistä, ensi viikolla värjätään väriaineella, vai miten sen dyen suomentaisi. Sitten myös fotoetsataan ja kaikenmoista muutakin kokeillaan. Parasta on se, että saa vaan leikkiä ja kokeilla, kurssilla ei tarvii saada mitään konkreettista aikaiseksi.

Huomenaamulla Heathrow:lle äitiä ja siiseliä vastaan. Ja kunhan kamat on käyty tiputtamassa kotiin, niin sitten alkaa kolmen päivän armoton kaupunkikierros. South Bank, Tate Modern, London Eye, Houses of Parliament ja Big Ben, Buckinghamin palatsi, Piccadilly Circus, Soho, Covent Garden, Camden... Nukkukoot sitten lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen.

Ahkera ja aikaansaava

Sellainen olen ollut tanaan. Tulin ajoissa koululle ja olen paiskinut hommia koko paivan. Paitsi, kun kavin kuuntelemassa Johnnya Johnny Rocket-designfirmasta kertomassa itsestaan ja jutuista, joita ovat tehneet. Sain taas muistutuksen, millaisessa kaupungissa asun.

Se on tehnyt koruja julkkiksille Kyliesta The White Stripesiin ja catwalk koruja Victoria's Secretista Gucciin. Ja se oli siita huolimatta tosi mukava ja ihan tavallinen ja vastaili meidan kysymyksiin ilman mitaan kiiretta. Ja antoi vinkkeja tulevaisuuden varalle. Ihmeellista ja ihanaa!

Sain miehen ehjana ja paallisin puolin hyvassa kunnossa takaisin Tshernobylin matkalta. Sen kunniaksi kohta sushi-illalliselle. Ai niin, ja vaikka senkin, etta aiti ja sisko tulevat torstaina kylaan! Ihanaa!

Saa olla viimeinen kerta tämä

Kiinalainen kämppis palasi reissultaan saatuaan vihdoin kadottamansa viisumin tilalle uuden. Ja voi tuska! Nyt on vessan lavuaarin reunat täynnä kaikenlaisia purkkeja, kun tähän asti ollaan saatu olla Villen kanssa sen ainoat käyttäjät. Eilen joku tahmatassu oli geelisillä käsillään avannut vesihanan, mutta jättänyt sen sitten pyyhkimättä sen jälkeen. Se oli mukavan tahmea kun koskin siihen...

Keittiö on ihan kamalassa kunnossa, wokkiruokaa tehdessä öljyä ei kai sitten säästellä, ja niinpä sitä roiskuu hellan lisäksi pöydille ja kaapeille. Ja on kai turha olettaa, että sen vois pyyhkiä pois samantien...

Sen kaikki kaverit ovat heti täällä yötä ja jättävät likaiset tiskinsä lojumaan ympäriinsä. Ja kaikkein ällöintä oli, että lavuaari oli täynnä kaikennäköisiä ruuan tähteitä. En todellakaan halua lähteä niitä siivoamaan, mut ei siinä pysty tiskaamaankaan. Rupesin siis jo nalkuttamaan ja jätin pöydälle lapun, et voiskos ne siirtää roskiin HETI eikä 15. päivä.

Kun täältä pääsen, niin en ENÄÄ KOSKAAN muuta KENENKÄÄN kämppikseksi!

Budapest

Slovenian jälkeen Budapest oli pettymys. Ihmiset olivat töykeitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sää ei suosinut. Kaupunki ei ollut niin kaunis kuin olin kuvitellut. Kaikki oli kiinni.

No ok, matkan ajankohta ei ollut kaikkein otollisin. Eikä meidän hotelli mitenkään parhaalla paikalla. Mutta kuvittelisi, että vaikka onkin pääsiäinen, niin ihan koko kaupungin ei tarvitsisi olla kiinni.

Jotain hyvää sentään. Käytiin kylpylässä, sellaisessa ihanassa, jonka vedet tulevat maanalaisista kuumista lähteistä. Ilman lämpötila oli ehkä 11C, mutta kun vesi ulkoaltaassa on 38C, olo ei olisi voinyt olla mainiompi. Kun tähän lisättiin vielä auringonpaiste, olin taivaassa. Löysin siis toteemieläimeni, japanin makakin, joka myös lilluu päivät pitkät kuumissa lähteissä lämmittelemässä.

Jos menette Budapestiin, menkää kylpylään.

Slovenia

Menkää Sloveniaan!

Ihana pieni maa, Uudenmaan kokoinen, jossa pääsee parissa tunnissa Adrianmeren rannalta sukeltamasta tai purjehtimasta vuoristoon laskettelemaan tai vaeltamaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki puhuivat hyvää englantia. Hintataso on ainakin vielä edullinen. Kahviloista saa hyviä kakkuja. Ja jäätelöä.

Asuttiin hostellissa Ljubljanassa, joen rannalla. Käytiin Postojnassa päiväreissulla tutustumassa mahtavaan tippukiviluolastoon, ja toisena päivänä Bledissä, pienessä vuoristokylässä. Bled oli ihana! Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti kun syötiin eväitä kallionjyrkänteellä. Lumihuippuiset vuoret olivat uskomattoman upeita ja kaupungin keskellä oli kaiken kukkuraksi pieni järvi.

Menkää Sloveniaan, mutta menkää sinne vähän myöhemmin keväällä niin säästytte räntäsateelta.

Mainos

Mmmm... Aamiaiseksi Fazerin jälkiuunipaloja, päällä HK:n Kotimaista meetwurstia ja Valion Mustaleimaa. Sen jälkeen herkkuja, Fazerin sinistä ja salmiakkipussi. Oi onnea!

Käytiin siis eilen kirkolla pääsiäismyyjäisissä. Siellä oli kaikkea ihanaa, juustosnackseja, erilaisia ruisleipiä, karjalanpiirakoita, suklaatia tietysti ja muita namuja. Niin, ja Mignon-munia! Mämmiä ei sentään ollut, ovat ehkä vuosien saatossa huomanneet, ettei sitä kannata lennättää meren yli, että kukaan ei sitä oikeasti kaipaa. Suomi-nostalgian huumassa söin myös grillimakkaran, jollaiseen en Suomen maaperällä koskisi, en sitten millään.

Huomenna reissuun. Palajan blogeilemaan viimeistään kahden viikon kuluttua.

Aaaargh!

Lontoossa on paljon urpoja. Urpoihin menee hermo. Kaduilla ja metrossa on liikaa ihmisiä. Kaipaan Savoon järven rannalle hiljaisuuteen. Saisi olla vaan ja tuijottaa ikkunasta maisemaa. Ilman urpoja.

Into the wild

Sen niminen leffa katsottiin eilen. Aivan loistava! Suosittelen lämpimästi!

Tänään on luvassa markkinatutkimusta meidän tuotteelle, eli jalkaudutaan kaduille ja kysellään ihmisiltä kuvien kera, mitä he pitävät tuotteesta, kuinka he sitä käyttäisivät ja minkä värisenä sen haluaisivat. Tälläisissä tilanteissa aina jänskättää lähteä änkyttämään ihmisille englantia.

Tän päivän jälkeen alkaa kahden viikon loma!!! Tulee kyllä tarpeeseen, toivottavasti palaan reissusta energisenä ja innokkaana. Viimeisen koulupäivän kunniaksi, tai ihan muuten vaan, M kutsui luokseen viettämään iltaa. Kivaa! Meen sinne suoraan koulusta ja Ville liittyy seuraan jos töiltään ehtii.

Kurt

Meillä on eläinystävä. Jos se nyt on ystävä. Se on vähän pelottava. Sen nimi on Kurt.

Ekan kerran näin Kurtin muutama viikko sitten, kun olin rauhassa aamiaisella keittiössä. Siitä on lasiovi pihalle, ja portaille juoksi orava. Sitten se tuli ihan oven taakse ja vaani miua sieltä. Päätettiin antaa sille omenaa, ja kun avattiin ovi, niin se ei perääntynyt yhtään. Siihen portaille se jäi tyytyväisenä syömään.

Toissapäivänä meillä oli uusi kohtaaminen. Oltiin lähdössä ulos ja kun avasin oven, Kurt juoksi rappusia ylös miua kohti, ja kohti keittiötä ja sen herkkuja. Rupesin siinä kiljahtelemaan naisellisesti, kun meillä oli välimatkaa enää puoli metriä. Kurt vaikutti vähän hämmentyneeltä, kun sen ja keittiön välissä oli tälläinen ääntä pitävä otus. Päätti kiivetä aidalle ja tarkastella tilannetta sieltä. Annettiin taasen sille omenaa.

Luulen, et se on ottanut nyt missiokseen tän talon valtaamisen. Joku aamu se tuijottaa ikkunasta sisään. Ihan varmasti.

Kuvissa Kurt ja meidän talo. Alakerrassa keittiö ja sen päällä meidän huone.

Hyvää ja kaunista

Perjantaina tein päätöksen jättää Theorising Design-kurssin pois lukkaristani. Oon käynyt kaikilla luennoilla ja ne on olleet tosi mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, nyt olis edessä se tuskainen esseen kirjoitus ja muutaman teoreettisen kirjan lukeminen, joten päätin vähentää stressiäni ja skipata sen osuuden. En olis kuitenkaan saanut siitä pisteitä Suomessa, koska teoriat on siellä jo käyty.

Perjantai-iltapäivä oli siis vapaata ja käytin sen hyväkseni. Kävin National Portrait Galleryssa kattomassa Vanity Fairin valokuvanäyttelyn. Siellä oli muutamia tosi hienoja otoksia! Ja tunnistin Mapplethorpin ihan tuosta vaan, ei mennyt vk2-kurssi ihan hukkaan siis... =)

Lauantaipäivä vietettiin kaupungilla hengaillen, istuskeltiin jälleen kahvilassa lukemassa ja käytiin syömässä. Valittelin Villelle sosiaalisen elämän vähyyttä. Päätä oli puristanut jo pari päivää se, ettei näe ketään muita kuin luokkalaisia, kämppiksiä ja Villeä. Laitoin S:lle viestiä, kyselin mitä ovat tekemässä ja kerroin et olis kiva nähdä. Vastaukseksi tuli, että heillä on pari suomalaista tyttöä kylässä ja ovat lähdössä ulos, että tervetuloa mukaan vaan.

Käytiin ostamassa pari viinipulloa ja lähdettiin kohti Pohjois-Lontoota. Ilta oli ihana ja seura hyvää. Kivaa, miten löytää uusia hyviä tyyppejä joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Ehdittiin just ja just viimeiseen metroon ja vielä tunniksi clubille. Olisi ollut viisaampaa mennä suoraan kotiin asti, mutta tulipahan käytyä.

Tänään nähtiin vielä tyyppiä, jonka kanssa Ville oli töissä Barclaysillä, ja tämän tulevaa vaimoa. Pitäisi varata lennot Skotlantiin elokuun lopussa, jotta pääsisi ottamaan osaa häähumuun.

Sosiaalisen elämän puutos taltutettu hetkeksi.

Kevään ensimmäiset

Heräsin aamulla jo paljon parempana kuin eilen ja kympiltä olin jo tapaamisessa Wellcome Trustissa. Sain yksityiskierroksen ja pääsin katsomaan taideteosta ylhäältä ja alhaalta. Hirmu hieno se oli. Ja hirmu mukava vastaanotto, vaikka sillä tädillä, joka sitä mulle esitteli olisi varmaan ollut muutakin puuhaa. Sain kortteja ja kaikkia kotiin viemisiksi ja vihjeen viereisestä galleriasta.

Kävinkin siellä, sekä Victoria&Albert-museossa. Löysin sieltä M:n Lehti-vadin, mutta koruosasto oli edelleen rempassa. Toukokuussa paremmalla onnella siis. Kierroksen jälkeen menin museon sisäpihalle auringonpaisteeseen keräämään kevään ekoja pisamia.

Kotona sain essee-suunnitelman tehtyä vasemmalla kädellä. Haukkasin hatullisen kakkaa kun otin koko kurssin. Ja siitä ei tuskin ees saa hyväksiluettua Suomessa.

Nyt Villeä vastaan Paddingtonin asemalle, sushia syömään ja kahville sellaiseen kirjakauppakahvilaan, jossa voi lukea kaikki uusimmat lehdet maksamatta niistä.

Elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa

Tää päivä on mennyt vuoteen omana. Eilen oli jo tunne, et flunssa on tuloillaan, kaikkia lihaksia juili ja kurkku oli kipeä. Laitoin aamulla opelle ja tiimiläisille viestiä, että parantelen nyt ennenkuin on tää menee pahemmaksi. Taisi olla viisasta, nyt tuntuu jo paljon paremmalle.

Huomenna meen heti aamulla kattomaan sen Bleigiessenin ja vietän loppupäivän kirjoittamalla essee-suunnitelmaa. En voisi keksiä parempaa tapaa tuhlata hyvää päivää...

BigL katseli tänään lentoja Lontooseen ja neuvottelee toivottavasti parhaillaan luottokortin kanssa maksusuunnitelmasta. Voi jihuu, se viikonloppu tulee olemaan riemukas!

Ville tullee tuota pikaa Tescosta herkkujen kera. =)

Uusi guru

Löysin tänään uuden gurun itselleni. Katottiin koulussa filmi Thomas Heatherwickistä. Tyyppi on tehnyt aivan mahtavia töitä!!! Rakastuin erityisesti Longchampin myymälän sisustukseen (jolle kuva ei tee oikeutta) ja Bleigiesseniin, josta aion kirjoittaa sen tulevan esseen. Harmi vaan et keksin sen vasta tänään, se kun on yleisön nähtävissä vaan joka kuun viimeinen perjantai klo 14.00, eli tänään. Kirjoitin jo Wellcome Trustiin ja kysyin, josko olisi mahdollista päästä katsomaan sitä ennen maaliskuun loppua.

Piste.

Pääsin tänään pajalle kunnolla ekaa kertaa täällä. Olipa kivaa, en oo tajunnutkaan kuinka on ollut ikävä tekemistä. Sain ensikosketuksen täkäläisiin kaasutöhöihin, (käsi)valssiin (konevalssia eijjole) ja hopeasepän vasaroihin.

Taas täytyy antaa piste Lahdelle. Siellä on NIIN paljon paremmat välineet kuin täällä. Ja koulu on ilmainen. Siitä myös piste. Lontoon pää saa pisteen opettajien innostuneesta asenteesta. Ja kulttuuritarjonnasta. Täytyy varmaan alkaa pitää kirjaa näistä pisteistä, voi sitten kevään lopulla katsoa voittajan.

Mutta koska kultasepittely ei ole välineurheilua, on tosi hyödyllistä oppia tulemaan toimeen vähillä välineillä. Annetaanko tästä siis piste Lontoolle?

Matkalla kouluun

Koulumatkaan kuluu aikaa n. 40-60 minuuttia suuntaansa. Se on aamulla ihan ok, kun pääsee bussissa istumaan ja muistaa ottaa mukaan luettavaa. Tai vaikka ei muistaisikaan, bussin yläkerrasta on mukava katsella maisemia.

Reitti kulkee Tower Bridgen yli Thamesin pohjoispuolelle, mikä ei ole yhtään pöllömpi koulumatka. Towerin sillan jälkeen vasemmalla näkyy The Tower of London, mitä myöskin jaksaa tuijotella aamusta toiseen. Tänä aamuna näky oli erityisen hauska; joku tyyppityyppinen ripusteli pyykkejään kuivumaan eräästä ikkunasta muuriin viritettyyn pyykkinaruun.

Beefeaterit (Yeomen warders), eli linnan vartijat perheineen asuvat linnassa. ASUVAT siellä. Minkälaisia bileitä mahtavat pitää iltaisin kun paikka on suljettu yleisöltä?

Sanaleikkejä

Meidän design+practice management+production-tiimin nimi on nyt keksitty. Se on Lei-kit. Englantilaisittain lausuttuna like-it. Tiimi on kovin tyytyväinen, minä mukaan lukien.

Miun suunnitelma ontosta rannerenkaasta, jonka sisään saa kauppakassin meni mukaan huomiseen jurytykseen. Huomenna valitaan tuote, jota lähdetään kehittämään eteenpäin ja yritetään löytää sille myyjä.

Mukavaa tämä koulunkäynti. Vaihteeksi.

Papupala

Kokattiin tänään oikein kunnollinen englantilainen aamiainen. Koko setti; paahtista, munia, papuja, kasvismakkaroita. Okei, pekoni jätettiin pois, ällöttävää kun on. Sitten vielä appelsiinimehua ja teetä. Jos eivät engelsmannit lounaasta mitään ymmärräkään, niin aamiaisesta saavat pisteen. Ja papukaijamerkin.

Viime viikolla sain puhelun lääkäriasemalta, johon olin käynyt rekisteröitymässä. Halusivat varata mulle ajan sairaanhoitajalle, alkutarkastukseen. Se oli tänään. Purkkiin pissaamisen jälkeen multa mitattiin pituus, paino, vyötärönympärys ja verenpaine. Sitten hoitaja kyseli syömiset ja liikkumiset, allergiat ja muut ongelmat. Ja kiitos ja hei! No, nyt on ainakin oma lääkäri, jos sairaus iskee.

Ville ostaa ehkä huomenna pyörän. Käytiin lauantaina paikallisessa pyöräkierrättämössä(?), jossa korjaavat löytyneet pyörät ja myyvät tai vuokraavat niitä sitten eteenpäin. Korjattu vekotin maksaa 5-10 puntaa. Melko edukasta. Saatanpa minäkin hankkia moisen. Kypäräkin maksaa enemmän, mutta sitä ilman en kyllä liikenteeseen täällä lähde. Pyörätiet ovat Lontoossa tuntematon käsite, autojen seassa mennään. Ja sitten nää ihmettelee, et miten pyöräily on niin vähäistä täällä...

Ai niin, varattiin lennot pääsiäislomalle,joka meidän koulussa on kaksiviikkoinen. Lennetään Ljubljanaan, Sloveniaan, missä hengaillaan aikamme ja käydään rannikolla ihmettelemässä keväistä Välimerta. Sloveniasta sitten junalla Budapestiin, josta miä palailen Lontooseen ja Ville jatkaa matkaa Ukrainaan ja poikain kanssa Tshernobyliin. Säteilevän mukavaa matkaa!

"Lounas"

Nää tyypit ei oo ymmärtäneet, että päivällä VOI syödä lämpimän aterian. Että se voisi jopa olla suotavaa ja terveellistä ja auttaa jaksamaan näitä hillittömän pitkiä päiviä, mitä tässä maassa on tapana tehdä.

Meidän koulussa, siis meidän rakennuksessa ei oo ruokalaa. Mutta on meillä kahvila. Ja meidän kahvilasta saa voileipiä ja jopa keittoa (joka on kuulemma viikosta toiseen samaa makua). Sitten sieltä saa limpparia ja sipsejä ja keksejä ja suklaapatukoita.

Oon nyt parina päivänä vieny kotoa eväät; omenoita, porkkanoita ja elovenan pussipuuroa (jota sai suomalaiselta kirkolta). Tänään kävin tutustumassa tien toisella puolella olevan marketin/kioskin valikoimiin. "Leipätiskistä" saa vaaleaa pullasämpylää tai donitseja. Onneksi hyllystä löytyi myös Ryvitan ruisnäkkäriä. Täytyy varmaan alkaa kuljettaa näkkäripakettia laukussa.

Jotta ei siellä Lahdessa sitten nyrpistellä sille hyytyvälle pinaattikeitolle, joka maksaa 2€. Ettäs tiedätte.

Viikon parhaat

Torstaina oli vaihtaribileet. Salsaopetusta, ilmaisia drinkkejä ja ette ikinä arvaa... SUKLAASUIHKULÄHDE! Lämmintä suklaata pulppusi sellaisesta masiinasta, ja sitten siihen oli dipattavana mansikoita, ananasta, vaahtokarkkeja, toffeeta ja paljon, paljon muuta... Tahtoo sellaisen kotiin!

Perjantaina alkoi Theorising design-kurssi, jolla luetaan paljon, keskustellaan paljon ja kirjoitetaan essee. Katsellaan mitä siitä tulee, näillä on vähän tiukemmat säännöt esseiden kirjoittamiseen kuin meikäläisillä.

Viikonloppu on ollut uskomattoman lämmin ja aurinkoinen. Käytiin molempina päivinä tutustumassa Greenwichiin, joka on ihana pieni "kaupunki" Lontoon sisällä. Lauantaina pyörittiin lähinnä markkinoilla ja tänään käppäiltiin ympäriinsä siellä puistossa, jossa sijaitsee se kuuluisa observatorio ja nollameridiaani. Hieno paikka kerrassaan!

Jihuu!

Valvoin viime yönä monta tuntia (ainakin se tuntui siltä), uni ei tullut. Mietin koulujuttuja ja tein mielessäni suunnitelmia annettuihin tehtäviin. Heti aamulla piirsin suunnitelmat luonnoskirjaan.

Sellainen tunne, että oon just oikeassa paikassa nyt. Tunne, että saan tästä keväästä NIIN paljon irti. Tunne, etten haluaisi olla missään muualla kuin missä oon. Ihan mahtavaa!!!!

Eilen tapasin luokkalaiset. Hirmu mukavan oloisia ja avuliaita kaikki.

Heti ekana multa kysyttiin, et haluanko lähteä Schmuck-korumessuille Saksaan. Osa luokkalaisista menee sinne, osa Inhorgentaan (minne meidänkin piti Lahdesta mennä, kunnes suunnitelma jyrättiin). Tekisi kovasti mieli mennä mukaan, ite pitäis vaan varata lennot ja hostelli. Täytyy kysellä lisää tietoja ennen kuin päätän.

Iltapäivällä mentiin katsomaan näyttely Royal College of Artiin. Se on tän maan johtava koulu korusuunnittelun saralla. Ei tätä täällä opiskelua oikeesti voi ymmärtää... Taidehistorian tunneilla nää voi mennä katsomaan livenä osaa niistä maalauksista ja veistoksista, joita me katseltiin dioilta. Tää kaupunki on niin täynnä kaikkea ihmeellistä, että ei pysy mukana.

Kohta lähden tapaamaan viime kesän työharjoittelu"pomoa" Tate Moderniin, nykytaidemuseoon. Kivaa nähdä pitkästä aikaa!

Rento vkl

Jalkavamma on pitänyt miut hyvin pitkälti sisällä pari päivää. Eilen käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja kuudes tuotantokausi 24:stä. Koukuttavaa... Kolme dvd:tä katsottu, kolme jäljellä. =)

Sain eilen ensimmäiset postit kotiin, täällä siis jaetaan posti myös lauantaisin. Postimies toi keskiviikkona tilatun opiskelijamatkakortin, jonka toimitusajaksi luvattiin 5-7 päivää. Positiivinen yllätys siis. Pääsen matkustamaan 30% halvemmalla, mikä on silti sikakallista. Kuukauden matkakortti 1-2 zoneille maksaa opiskelijoille £64,90, eli vajaat 90€.

Pieni happihyppy ja jalan verryttely ja sitten taas Jack Bauerin ihmeelliseen maailmaan...

Kipuilua

Nivunen posahti jumiin eilen illalla. Se on kipuillut pikkuisen jo monta viikkoa ja ollut jäykkä joogatessa. Eilen käytiin toisen meidän koulusta tulleen vaihtarin, tämän poikaystävän ja oman poikaystävän kanssa syömässä ja näyttämässä ensikertalaisille kaupunkia eli kävelemässä ympäriinsä. Ja koska kenkiä mulla on täällä mukana kolmet, eli korkkarit, lenkkarit ja kesäiset avokkaat, niin korkkareilla mentiin. Kun päästiin iltasella kotiin, en saanut oikeaa jalkaa enää suoraksi, koska nivunen ei antanut periksi. Ja aamulla mikään ei ollut paremmin, melkeinpä huonommin.

Ei auta itku markkinoilla, piti lähteä kouluun tapaamaan personal academic advisorya. Muotipoliisi antakoon anteeksi, päällä oli lenkkarit ja farkut, korkokenkien pitäminen ei tullut mieleenkään. Päivä oli informatiivinen ja hyödyllinen, tapasin kurssin vetäjän ja sain tietää mitä nyt oikein menenkään opiskelemaan. Opetusta on kolmena päivänä viikossa, tiistaisin 3h, torstaisin 3h ja perjantaisin kokonaiset 6h. Muu aika on omaa aikaa, joka oletetaan käytettävän lukemiseen, tekemiseen ja kaikkeen hyödylliseen.

Koulusta kävelin (lue:kinkkasin) walk-in-centeriin lääkäriin, koska en oo vielä ehtinyt rekisteröityä omalle lääkärille paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkäri väänteli ja käänteli jalkaa ja kyseli kysymyksiä ja totesi et jännä juttu. Määräsi vahvempia kipulääkkeitä ja käski rekisteröityä omalle lääkärille ja mennä käymään siellä maanantaina. Tai tulla hänelle uudelleen jos rekisteröitymisen kanssa on ongelmia eikä jalka tunnu paremmalle.

Toivottavasti napit auttaa. Harmittaa hurjasti olla viikonloppuna liikuntakyvytön, ulkona olisi ainakin sata paikkaa missä voisi käydä. Taitaa se Greenwichin risteily jäädä haaveeksi myös. =(

Sataa, sataa, ropisee

Mälsä ilma ekan kerran täällä. Ulkona vihmoo ja silti sinne pitäisi kohta lähteä.

Eilen oli kouluun ilmoittautuminen. Sain opiskelijakortin (miten ne valokuvat sitten epäonnistuvatkin joka kerta), tilasin opiskelijamatkakortin (ks. edellinen kommentti), sain ison nipun papereita, sekä näin muut vaihtarit. Eivät onneksi olleet ihan pieniä. Taidan olla korusuunnittelupuolella ainoa vaihto-oppilas tänä keväänä.

Koulu alkaa tosi pehmeällä laskulla. Ensi viikolle on tiedossa futismatsia, ilmaista risteilyä Greenwichiin, bileitä, City-walkia, retkeä Hampstead Heathiin. Koulussa käydään sit kun noilta aktiviteeteilta ehditään. Tosin opetusta on normaalistikin ehkä 8h/viikko, muu aika on itsenäistä työskentelyä. Täytynee ottaa tiukka ote omasta niskasta, että saa itsensä kouluun joka päivä.

Ai niin, Ville teki eilen törkeän hyvää ruokaa, ja törkeän terveellistä myös.

Ruokakaupassa

Ulkomailla on hauskaa mennä ruokaostoksille. Marketin hyllyiltä ja pakastealtaista löytyy kaikkea ihanaa ja outoa, mitä tekis heti mieli maistaa (tai sitten ei). Vihannesosastolta löytyi kaikenlaisia ihanuuksia tuoreina ja plussaa oli se, että kaikkea ei oltu pakattu valmiiksi.

Jäätelöitä on vaikka millä mitalla eri makuja, ja mikä parasta, Ben&Jerry´s:n makuja löytyy myös jogurttijäätelöinä. Limsa-, sipsi-, ja karkkihyllyt pystyin tänään ohittamaan...

Valmisruokia on vaikka minkälaisia, niin pakasteena, pusseissa, tölkeissä, kuin kylmähyllyssäkin. Meikäläiset "äidin-kanssa-keittiössä"-ruoat häviävät näille 6-0. Mutta ennemmin kokkaan silti itse, tietääpähän ainakin mitä siinä lautasella ihan oikeasti on. Varsinkin kun melkein kaikkia raaka-aineita löytyy luomuna.

Tofua emme silti tällä reissulla löytäneet, edes kaupan sedän avustuksella. Parempaa onnea ensi kerralla.

P.S. Jos joku tietää, mitä kotijuusto on englanniksi, kertokoon. Kiitos.

Perillä

Sehän meni hyvin! Turhaan jännitin. Iso kiitos iskälle ja äitille, sekä herroille JT ja VT muuttoavusta! Oltiin jo kymmenen jälkeen saatu kaikki tavarat mahdutettua syksyn kodin ullakolle. Syksyn muutto tulee siis olemaan harvinaisen helppo, ihanaa...

Ehdittiin vielä käydä moikkaamassa siskoa ja Koppisen poikaa Helsingissä, mikä oli vallan mukavaa. Näin matkakuvat ja sain mummolta haisevat tuliaiset... =) Jotta kiitos! =D

Isoon matkalaukkuun olisi mahtunut vielä kilo lisää tavaraa, joten nyt vaa´an kanssa ostoksille paluumatkaa ajatellen. Pienempikin laukku meni mukisematta tullimiesten ohi.

Nyt voin sitten alkaa jännittää (ja aloinkin jo) sitä kouluun menoa. Pitänee katsoa reitit ja muut valmiiksi ja tehdä ehkä harjoitusmatka joku aamu. Ihan kuin ala-asteelle mennessä. Näin sitä ihminen nuortuu.

Jännittääkö?

Tuota kysytään usein näinä päivinä.

Joo, jännittää, mutta ei ulkomaille muutto eikä uuteen kouluun meno. Tällä hetkellä jännittää seuraavat asiat:
-Onko uuden asunnon vinttikomero tarpeeksi iso kaikille sinne tarkoitetuille tavaroille.
-Mahtuvatko kaikki mukaan otettavat tavarat matkalaukkuihin.
-Pysyvätkö matkalaukut painorajoitusten sallitulla puolella, eli saanko kaikki pakatut tavarat matkalle mukaan. (jännittää ehkä eniten)
-Onko lauantaina tarpeeksi aikaa muuttamiseen ja lentokentälle selviytymiseen.
-Jääkö jotain tosi tärkeää pakkaamatta mukaan.

Jännitän näitä nyt. Jännitän sitä uuteen kouluun menoa sitten ensi viikolla.

Rakkaalle siiselille

Tervetuloa Suomeen! Ja tervetuloa Antti myös, vaikka mulla ei sulle sormusta olekaan... =)

3 yötä

Pakkaus on hyvällä mallilla, paitsi, että isompi matkalaukku on jo täynnä ja sinne pitäis vielä mahtua yhtä sun toista tarpeellista. Joudun kohta jotain karsimaan, sanovat...

Viimeinenkin kukkanen lähtee tänään hoitotädille ja -sedälle ja huomenna toinen setä tulee hakemaan tuolin myös hoitoon. Pidän siis kouluvapaan päivän ja keskityn vaan näihin muuttohommiin.

Perjantaina viedään sitten viimeistä koulupäivää. Valokuvauskurssin ohessa käyn tekemässä asuntokaupat. Jänskää, eikä tarvii omia rahoja käyttää ollenkaan. Varsin mukavaa sellainen kaupankäynti. Sitten avaimet saatuani hipsin asunnolle tarkistamaan sen ullakkokomeron koon ja tilan, sormet ristissä, että tavarat sinne mahtuisivat. Helpottaisi syksyn muuttoa kovasti se.

Tyhjä tila

Telkkarin ostaja kävi tunti sitten hakemassa uuden omaisuutensa. Sain vähän raivattua johtoja lattialta ja laitettua pyykit kuivumaan, mutta sitten iski tyhjyys. Mitä televisiottomat ihmiset tekevät iltaisin? Tulin nettiin ja päädyin telkku.comiin katsomaan, mistä kaikesta jään paitsi.

Säälittävää.

Tekemistä riittää

Telkkari ja dvd-soitin myyty. Dvd meni jo, telkku haetaan huomenna. Sit illat meneekin pakatessa kun ei tarvii tuijottaa ruutua. Hyvä niin, kai...

Ylimääräiset vaatteet vein tänään kirppikselle, niin on sitten vähemmän pakattavaa. Jos niistä jopa saisi muutaman roposen matkakassaan lisättäväksi. Laitoin myös yhteydenottopyynnöt pariin pankkiin opintolainaa varten, katotaan onko niiden marginaaleissa eroa vai ei. Jos ei, niin tutusta Nordeasta lainan saa verkkopankin kautta sitten Lontoosta käsinkin jos tarve tulee.

Osoitteen muutos on myös hoidettu, täytyy vielä muistaa ilmoittaa mm. puhelinliittymään uusi osoite, posti kun edelleen lähettää kirjeet vaan kuukauden ajan.

Koulussa pitäisi saada valmiiksi siskolle luvattu allianssisormus versio 1.1, joka tänään käyttäytyi ihan nätisti valmistuksen aikana. Versio 1.0 tuppasi välillä vähän tappelemaan vastaan, joten se diskattiin kisasta. Vai pitäisikö kuitenkin uskoa ala-asteen käsityön opettajan lempilausetta: "Vika istuu koneen ja tuolin välissä"?

Takaisin arkeen

Et voi koskaan tietään, milloin viereesi istuu ihminen, joka voi vaikuttaa tulevaisuuteesi.

Juttelin (ihanissa) häissä (joissa riitti laulua, naurua ja tanssia) niitä näitä vieressä istuvan henkilön kanssa, ja kerroin opiskelevani korumuotoilua. Illan päättyessä olin saanut työtarjouksen, joka toteutuessaan toisi mukanaan ainakin mainetta, luultavasti myös jonkin verran mammonaa. Katsotaan nyt, kuinka asia etenee. Ihan ensin täytyy kysellä opettajilta ensi vuoden aikataulusta ja siitä, miten kyseinen projekti sopisi opintoihin.

Lontoosta oli tullut sähköpostia, jossa kerrottiin, että maanantaina 28.1. täytyy mennä kertomaan paikallisille tyypeille, että olen päässyt ehjänä maahan ja olen ihan oikeasti tulossa kouluun. Johonkin lappuun saan myös allekirjoituksen. Sitten keskiviikkona on luvassa lisää perehdytystä.

Vakuutusasiat sain hoidettua kuntoon loman aikana, eli nyt on matkavakuutus koko kevään ja kesän ajalle. Vakuutus kattaa myös Englannista käsin tehtävät matkat. Kotivakuutus Suomessa päättyy 26.1.

Päästiin tänään vanhempien kyydissä Lahteen, ja heidän mukanaan Mikkeliin lähti hirmuinen kasa tavaraa helpottamaan tulevaa muuttoruljanssia. Jäljelle jääneistä kamoista osa lähtee myyntiin, osa kavereille hoitoon. Suurin osa jemmataan ystävän varastoon vaihdon ajaksi. Kuinka paljon materiaa voikaan ihmisen asuntoon mahtua...

Vuoden alkua

Joulu ja vuoden vaihde takana... Ollaan ehditty Villen kanssa viettää aikaa ystävien ja perheen seurassa Mikkelissä, Helsingissä, Lahdessa ja Karkkilassa. Erityismaininta ihanalle pienelle Pihlalle, parivuotiaalle ihmisenalulle, joka sai melkein aikaan vauvakuumeen. Melkein.

Nyt levätään pari päivää Lahdessa ja sitten lähdetään takaisin Savoon juhlistamaan ystävien häitä. Ihanaa! Onneaponnea tuhannesti jo etukäteen!!!