Kipuilua

Nivunen posahti jumiin eilen illalla. Se on kipuillut pikkuisen jo monta viikkoa ja ollut jäykkä joogatessa. Eilen käytiin toisen meidän koulusta tulleen vaihtarin, tämän poikaystävän ja oman poikaystävän kanssa syömässä ja näyttämässä ensikertalaisille kaupunkia eli kävelemässä ympäriinsä. Ja koska kenkiä mulla on täällä mukana kolmet, eli korkkarit, lenkkarit ja kesäiset avokkaat, niin korkkareilla mentiin. Kun päästiin iltasella kotiin, en saanut oikeaa jalkaa enää suoraksi, koska nivunen ei antanut periksi. Ja aamulla mikään ei ollut paremmin, melkeinpä huonommin.

Ei auta itku markkinoilla, piti lähteä kouluun tapaamaan personal academic advisorya. Muotipoliisi antakoon anteeksi, päällä oli lenkkarit ja farkut, korkokenkien pitäminen ei tullut mieleenkään. Päivä oli informatiivinen ja hyödyllinen, tapasin kurssin vetäjän ja sain tietää mitä nyt oikein menenkään opiskelemaan. Opetusta on kolmena päivänä viikossa, tiistaisin 3h, torstaisin 3h ja perjantaisin kokonaiset 6h. Muu aika on omaa aikaa, joka oletetaan käytettävän lukemiseen, tekemiseen ja kaikkeen hyödylliseen.

Koulusta kävelin (lue:kinkkasin) walk-in-centeriin lääkäriin, koska en oo vielä ehtinyt rekisteröityä omalle lääkärille paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkäri väänteli ja käänteli jalkaa ja kyseli kysymyksiä ja totesi et jännä juttu. Määräsi vahvempia kipulääkkeitä ja käski rekisteröityä omalle lääkärille ja mennä käymään siellä maanantaina. Tai tulla hänelle uudelleen jos rekisteröitymisen kanssa on ongelmia eikä jalka tunnu paremmalle.

Toivottavasti napit auttaa. Harmittaa hurjasti olla viikonloppuna liikuntakyvytön, ulkona olisi ainakin sata paikkaa missä voisi käydä. Taitaa se Greenwichin risteily jäädä haaveeksi myös. =(