Kurt

Meillä on eläinystävä. Jos se nyt on ystävä. Se on vähän pelottava. Sen nimi on Kurt.

Ekan kerran näin Kurtin muutama viikko sitten, kun olin rauhassa aamiaisella keittiössä. Siitä on lasiovi pihalle, ja portaille juoksi orava. Sitten se tuli ihan oven taakse ja vaani miua sieltä. Päätettiin antaa sille omenaa, ja kun avattiin ovi, niin se ei perääntynyt yhtään. Siihen portaille se jäi tyytyväisenä syömään.

Toissapäivänä meillä oli uusi kohtaaminen. Oltiin lähdössä ulos ja kun avasin oven, Kurt juoksi rappusia ylös miua kohti, ja kohti keittiötä ja sen herkkuja. Rupesin siinä kiljahtelemaan naisellisesti, kun meillä oli välimatkaa enää puoli metriä. Kurt vaikutti vähän hämmentyneeltä, kun sen ja keittiön välissä oli tälläinen ääntä pitävä otus. Päätti kiivetä aidalle ja tarkastella tilannetta sieltä. Annettiin taasen sille omenaa.

Luulen, et se on ottanut nyt missiokseen tän talon valtaamisen. Joku aamu se tuijottaa ikkunasta sisään. Ihan varmasti.

Kuvissa Kurt ja meidän talo. Alakerrassa keittiö ja sen päällä meidän huone.