Uusi guru

Löysin tänään uuden gurun itselleni. Katottiin koulussa filmi Thomas Heatherwickistä. Tyyppi on tehnyt aivan mahtavia töitä!!! Rakastuin erityisesti Longchampin myymälän sisustukseen (jolle kuva ei tee oikeutta) ja Bleigiesseniin, josta aion kirjoittaa sen tulevan esseen. Harmi vaan et keksin sen vasta tänään, se kun on yleisön nähtävissä vaan joka kuun viimeinen perjantai klo 14.00, eli tänään. Kirjoitin jo Wellcome Trustiin ja kysyin, josko olisi mahdollista päästä katsomaan sitä ennen maaliskuun loppua.

Piste.

Pääsin tänään pajalle kunnolla ekaa kertaa täällä. Olipa kivaa, en oo tajunnutkaan kuinka on ollut ikävä tekemistä. Sain ensikosketuksen täkäläisiin kaasutöhöihin, (käsi)valssiin (konevalssia eijjole) ja hopeasepän vasaroihin.

Taas täytyy antaa piste Lahdelle. Siellä on NIIN paljon paremmat välineet kuin täällä. Ja koulu on ilmainen. Siitä myös piste. Lontoon pää saa pisteen opettajien innostuneesta asenteesta. Ja kulttuuritarjonnasta. Täytyy varmaan alkaa pitää kirjaa näistä pisteistä, voi sitten kevään lopulla katsoa voittajan.

Mutta koska kultasepittely ei ole välineurheilua, on tosi hyödyllistä oppia tulemaan toimeen vähillä välineillä. Annetaanko tästä siis piste Lontoolle?

Matkalla kouluun

Koulumatkaan kuluu aikaa n. 40-60 minuuttia suuntaansa. Se on aamulla ihan ok, kun pääsee bussissa istumaan ja muistaa ottaa mukaan luettavaa. Tai vaikka ei muistaisikaan, bussin yläkerrasta on mukava katsella maisemia.

Reitti kulkee Tower Bridgen yli Thamesin pohjoispuolelle, mikä ei ole yhtään pöllömpi koulumatka. Towerin sillan jälkeen vasemmalla näkyy The Tower of London, mitä myöskin jaksaa tuijotella aamusta toiseen. Tänä aamuna näky oli erityisen hauska; joku tyyppityyppinen ripusteli pyykkejään kuivumaan eräästä ikkunasta muuriin viritettyyn pyykkinaruun.

Beefeaterit (Yeomen warders), eli linnan vartijat perheineen asuvat linnassa. ASUVAT siellä. Minkälaisia bileitä mahtavat pitää iltaisin kun paikka on suljettu yleisöltä?

Sanaleikkejä

Meidän design+practice management+production-tiimin nimi on nyt keksitty. Se on Lei-kit. Englantilaisittain lausuttuna like-it. Tiimi on kovin tyytyväinen, minä mukaan lukien.

Miun suunnitelma ontosta rannerenkaasta, jonka sisään saa kauppakassin meni mukaan huomiseen jurytykseen. Huomenna valitaan tuote, jota lähdetään kehittämään eteenpäin ja yritetään löytää sille myyjä.

Mukavaa tämä koulunkäynti. Vaihteeksi.

Papupala

Kokattiin tänään oikein kunnollinen englantilainen aamiainen. Koko setti; paahtista, munia, papuja, kasvismakkaroita. Okei, pekoni jätettiin pois, ällöttävää kun on. Sitten vielä appelsiinimehua ja teetä. Jos eivät engelsmannit lounaasta mitään ymmärräkään, niin aamiaisesta saavat pisteen. Ja papukaijamerkin.

Viime viikolla sain puhelun lääkäriasemalta, johon olin käynyt rekisteröitymässä. Halusivat varata mulle ajan sairaanhoitajalle, alkutarkastukseen. Se oli tänään. Purkkiin pissaamisen jälkeen multa mitattiin pituus, paino, vyötärönympärys ja verenpaine. Sitten hoitaja kyseli syömiset ja liikkumiset, allergiat ja muut ongelmat. Ja kiitos ja hei! No, nyt on ainakin oma lääkäri, jos sairaus iskee.

Ville ostaa ehkä huomenna pyörän. Käytiin lauantaina paikallisessa pyöräkierrättämössä(?), jossa korjaavat löytyneet pyörät ja myyvät tai vuokraavat niitä sitten eteenpäin. Korjattu vekotin maksaa 5-10 puntaa. Melko edukasta. Saatanpa minäkin hankkia moisen. Kypäräkin maksaa enemmän, mutta sitä ilman en kyllä liikenteeseen täällä lähde. Pyörätiet ovat Lontoossa tuntematon käsite, autojen seassa mennään. Ja sitten nää ihmettelee, et miten pyöräily on niin vähäistä täällä...

Ai niin, varattiin lennot pääsiäislomalle,joka meidän koulussa on kaksiviikkoinen. Lennetään Ljubljanaan, Sloveniaan, missä hengaillaan aikamme ja käydään rannikolla ihmettelemässä keväistä Välimerta. Sloveniasta sitten junalla Budapestiin, josta miä palailen Lontooseen ja Ville jatkaa matkaa Ukrainaan ja poikain kanssa Tshernobyliin. Säteilevän mukavaa matkaa!

"Lounas"

Nää tyypit ei oo ymmärtäneet, että päivällä VOI syödä lämpimän aterian. Että se voisi jopa olla suotavaa ja terveellistä ja auttaa jaksamaan näitä hillittömän pitkiä päiviä, mitä tässä maassa on tapana tehdä.

Meidän koulussa, siis meidän rakennuksessa ei oo ruokalaa. Mutta on meillä kahvila. Ja meidän kahvilasta saa voileipiä ja jopa keittoa (joka on kuulemma viikosta toiseen samaa makua). Sitten sieltä saa limpparia ja sipsejä ja keksejä ja suklaapatukoita.

Oon nyt parina päivänä vieny kotoa eväät; omenoita, porkkanoita ja elovenan pussipuuroa (jota sai suomalaiselta kirkolta). Tänään kävin tutustumassa tien toisella puolella olevan marketin/kioskin valikoimiin. "Leipätiskistä" saa vaaleaa pullasämpylää tai donitseja. Onneksi hyllystä löytyi myös Ryvitan ruisnäkkäriä. Täytyy varmaan alkaa kuljettaa näkkäripakettia laukussa.

Jotta ei siellä Lahdessa sitten nyrpistellä sille hyytyvälle pinaattikeitolle, joka maksaa 2€. Ettäs tiedätte.

Viikon parhaat

Torstaina oli vaihtaribileet. Salsaopetusta, ilmaisia drinkkejä ja ette ikinä arvaa... SUKLAASUIHKULÄHDE! Lämmintä suklaata pulppusi sellaisesta masiinasta, ja sitten siihen oli dipattavana mansikoita, ananasta, vaahtokarkkeja, toffeeta ja paljon, paljon muuta... Tahtoo sellaisen kotiin!

Perjantaina alkoi Theorising design-kurssi, jolla luetaan paljon, keskustellaan paljon ja kirjoitetaan essee. Katsellaan mitä siitä tulee, näillä on vähän tiukemmat säännöt esseiden kirjoittamiseen kuin meikäläisillä.

Viikonloppu on ollut uskomattoman lämmin ja aurinkoinen. Käytiin molempina päivinä tutustumassa Greenwichiin, joka on ihana pieni "kaupunki" Lontoon sisällä. Lauantaina pyörittiin lähinnä markkinoilla ja tänään käppäiltiin ympäriinsä siellä puistossa, jossa sijaitsee se kuuluisa observatorio ja nollameridiaani. Hieno paikka kerrassaan!

Jihuu!

Valvoin viime yönä monta tuntia (ainakin se tuntui siltä), uni ei tullut. Mietin koulujuttuja ja tein mielessäni suunnitelmia annettuihin tehtäviin. Heti aamulla piirsin suunnitelmat luonnoskirjaan.

Sellainen tunne, että oon just oikeassa paikassa nyt. Tunne, että saan tästä keväästä NIIN paljon irti. Tunne, etten haluaisi olla missään muualla kuin missä oon. Ihan mahtavaa!!!!

Eilen tapasin luokkalaiset. Hirmu mukavan oloisia ja avuliaita kaikki.

Heti ekana multa kysyttiin, et haluanko lähteä Schmuck-korumessuille Saksaan. Osa luokkalaisista menee sinne, osa Inhorgentaan (minne meidänkin piti Lahdesta mennä, kunnes suunnitelma jyrättiin). Tekisi kovasti mieli mennä mukaan, ite pitäis vaan varata lennot ja hostelli. Täytyy kysellä lisää tietoja ennen kuin päätän.

Iltapäivällä mentiin katsomaan näyttely Royal College of Artiin. Se on tän maan johtava koulu korusuunnittelun saralla. Ei tätä täällä opiskelua oikeesti voi ymmärtää... Taidehistorian tunneilla nää voi mennä katsomaan livenä osaa niistä maalauksista ja veistoksista, joita me katseltiin dioilta. Tää kaupunki on niin täynnä kaikkea ihmeellistä, että ei pysy mukana.

Kohta lähden tapaamaan viime kesän työharjoittelu"pomoa" Tate Moderniin, nykytaidemuseoon. Kivaa nähdä pitkästä aikaa!

Rento vkl

Jalkavamma on pitänyt miut hyvin pitkälti sisällä pari päivää. Eilen käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja kuudes tuotantokausi 24:stä. Koukuttavaa... Kolme dvd:tä katsottu, kolme jäljellä. =)

Sain eilen ensimmäiset postit kotiin, täällä siis jaetaan posti myös lauantaisin. Postimies toi keskiviikkona tilatun opiskelijamatkakortin, jonka toimitusajaksi luvattiin 5-7 päivää. Positiivinen yllätys siis. Pääsen matkustamaan 30% halvemmalla, mikä on silti sikakallista. Kuukauden matkakortti 1-2 zoneille maksaa opiskelijoille £64,90, eli vajaat 90€.

Pieni happihyppy ja jalan verryttely ja sitten taas Jack Bauerin ihmeelliseen maailmaan...

Kipuilua

Nivunen posahti jumiin eilen illalla. Se on kipuillut pikkuisen jo monta viikkoa ja ollut jäykkä joogatessa. Eilen käytiin toisen meidän koulusta tulleen vaihtarin, tämän poikaystävän ja oman poikaystävän kanssa syömässä ja näyttämässä ensikertalaisille kaupunkia eli kävelemässä ympäriinsä. Ja koska kenkiä mulla on täällä mukana kolmet, eli korkkarit, lenkkarit ja kesäiset avokkaat, niin korkkareilla mentiin. Kun päästiin iltasella kotiin, en saanut oikeaa jalkaa enää suoraksi, koska nivunen ei antanut periksi. Ja aamulla mikään ei ollut paremmin, melkeinpä huonommin.

Ei auta itku markkinoilla, piti lähteä kouluun tapaamaan personal academic advisorya. Muotipoliisi antakoon anteeksi, päällä oli lenkkarit ja farkut, korkokenkien pitäminen ei tullut mieleenkään. Päivä oli informatiivinen ja hyödyllinen, tapasin kurssin vetäjän ja sain tietää mitä nyt oikein menenkään opiskelemaan. Opetusta on kolmena päivänä viikossa, tiistaisin 3h, torstaisin 3h ja perjantaisin kokonaiset 6h. Muu aika on omaa aikaa, joka oletetaan käytettävän lukemiseen, tekemiseen ja kaikkeen hyödylliseen.

Koulusta kävelin (lue:kinkkasin) walk-in-centeriin lääkäriin, koska en oo vielä ehtinyt rekisteröityä omalle lääkärille paikalliseen terveyskeskukseen. Lääkäri väänteli ja käänteli jalkaa ja kyseli kysymyksiä ja totesi et jännä juttu. Määräsi vahvempia kipulääkkeitä ja käski rekisteröityä omalle lääkärille ja mennä käymään siellä maanantaina. Tai tulla hänelle uudelleen jos rekisteröitymisen kanssa on ongelmia eikä jalka tunnu paremmalle.

Toivottavasti napit auttaa. Harmittaa hurjasti olla viikonloppuna liikuntakyvytön, ulkona olisi ainakin sata paikkaa missä voisi käydä. Taitaa se Greenwichin risteily jäädä haaveeksi myös. =(