Kettu kiittää ja kuittaa

No niin, tähän on tultu, että on aika kirjoittaa tämän blogin viimeinen postaus. En olisi uskonut, mutta vähän haikealta tuntuu. Saatanpa siis jatkaa kirjoittelua jostain muusta aiheesta, jos tarpeeksi hyvä tulee mieleen.

Palasimme Suomeen elokuun alussa, ja koko kuukausi rynnisti ohi remontin, lomailun ja työnteon merkeissä. Nyt mulla on oma ihana vuokrakoti, jossa kelpaa olla.

Tänään oli ensimmäinen virallinen koulupäivä ja oli ihan mahdottoman mukava nähdä kaikkia kivoja tyyppejä! Ja päästä taas hommiin. Nyt pitäisi sitten pikkuhiljaa päättää syventävien opintojen sekä lopputyön aiheet. Ja pysyä niissä. Tänään venkoilin kovasti vielä kahden aiheen välillä. Syventävien opintojen valinta on melkein vielä vaikeampaa, kun olisi niin paljon kaikkea, mitä tekis vielä mieli kokeilla ja opetella ennen kuin koulusta joutuu/pääsee pois. Kivenistutusta nyt ainakin, ehkä kaiverrusta. Vaikeutena on löytää niihin muotoilullinen näkökulma, että ne hyväksytään opettajien taholta.

Pitäisikö tässä tiivistää vielä vaihtoprosessi? Lyhyesti sanottuna, se kannatti ehdottomasti. Olen monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampi kuin puoli vuotta sitten. Opin uusia tekniikoita, toisen kulttuurin tapoja hoitaa asioita, sanastoa ja ylipäätään toimimaan uusissa tilanteissa rohkeammin. Voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtöä kaikille sitä miettiville. Uusista kokemuksista harvemmin on haittaa.

En osaa päättää kumpi on nasevampi tapa päättää kirjoitus, joten käytän molemmat. :)

Täältä tähän.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.