Maku muuttuu

Lontoon rakeiden osalta loru päättyy tähän. Tarina jatkuu osoitteessa Englannin lakuja.

Pikkuhiljaa

Aloitin maanantaina yrittäjäkurssin, joka vaikuttaa tosi hyvälle. Monipuolisia ammattilaisia pitämässä tunteja ja kertomassa käytännön esimerkkejä omasta elämästään ja yrityksestään. Myös kirpputori on nyt käynnissä ja sieltä on hävinnyt tavaraa, toivottavasti ihan rehellisesti kassan kautta.

Sain tänään tarjouksen lentorahdista. Olin siis ajatellut lähettäväni työkaluja ja jotain suurempia tavaroita sen avulla uuteen kotiin, mutta hinta sai toisiin aatoksiin. Noin 25kg:n paketti olisi tullut maksamaan 150-170€. Taidan jättää työkalut vielä Suomeen ja viedä mukanani aina kun tulen käymään täällä. Myös kaikki Englantiin tulevat vieraat saavat mielellään osansa roudattaviksi.

Tänään oli suuri askel myös työnhakurintamalla. Lähetin hakemukset kahteen korufirmaan, joissa pääsisi ihan oikeisiin töihin, omalle alalle. Hakemuksia luulisi heille satavan muualtakin, mutta ainakin olen tehnyt oman osani nyt ja saanut tämänkin (henkisen) kynnyksen yli astuttua.

Jännitys on alkanut muuttua innostukseksi tämän lähdön suhteen! En malta odottaa!

Täällä ollaan taas!

Puolentoista vuoden, valmistumisen ja avioitumisen jälkeen olen taas melkolailla samanlaisessa tilanteessa kuin tätä blogia aloitellessani. Englanti kutsuu ja Lontoon rakeet ovat siis jälleen ajankohtaisia.

Olen muuttamassa marraskuun alussa Villen luo Englantiin. Valmistuin keväällä korumuotoilijaksi, tein kesän töitä ja olen ollut syyskuun alusta työttömänä. Kunhan Kela tekee päätöksen, että minulle kuuluu päiväraha työmarkkinatuen sijaan, voin ilmoittaa työkkäriin lähtöpäiväni ja pyytää Kelalta E303 lomakkeen, jolla saan samaa päivärahaa myös Englannissa ensimmäiset kolme kuukautta. Kelan päätökseen menee kuulemma vielä pari viikkoa...

Kuukausi aikaa saada kaikki käytännön asiat hoidettua. Tänään rankkasin vaatekaapin sisältöä kirppistä varten, vaihdoin puhelinliittymän halvimpaan mahdolliseen (kuukausimaksuttomia liittymiä ei enää ole), ilmoitin vakuutusyhtiöön kotivakuutuksen päättymisestä, vein vuokrailmoituksia koululle ja palkkatodistuksia Kelaan ja selvittelin lentorahteja. Elämä ei nimittäin mahdu yhteen kahdenkymmenen kilon matkalaukkuun!

Kettu kiittää ja kuittaa

No niin, tähän on tultu, että on aika kirjoittaa tämän blogin viimeinen postaus. En olisi uskonut, mutta vähän haikealta tuntuu. Saatanpa siis jatkaa kirjoittelua jostain muusta aiheesta, jos tarpeeksi hyvä tulee mieleen.

Palasimme Suomeen elokuun alussa, ja koko kuukausi rynnisti ohi remontin, lomailun ja työnteon merkeissä. Nyt mulla on oma ihana vuokrakoti, jossa kelpaa olla.

Tänään oli ensimmäinen virallinen koulupäivä ja oli ihan mahdottoman mukava nähdä kaikkia kivoja tyyppejä! Ja päästä taas hommiin. Nyt pitäisi sitten pikkuhiljaa päättää syventävien opintojen sekä lopputyön aiheet. Ja pysyä niissä. Tänään venkoilin kovasti vielä kahden aiheen välillä. Syventävien opintojen valinta on melkein vielä vaikeampaa, kun olisi niin paljon kaikkea, mitä tekis vielä mieli kokeilla ja opetella ennen kuin koulusta joutuu/pääsee pois. Kivenistutusta nyt ainakin, ehkä kaiverrusta. Vaikeutena on löytää niihin muotoilullinen näkökulma, että ne hyväksytään opettajien taholta.

Pitäisikö tässä tiivistää vielä vaihtoprosessi? Lyhyesti sanottuna, se kannatti ehdottomasti. Olen monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampi kuin puoli vuotta sitten. Opin uusia tekniikoita, toisen kulttuurin tapoja hoitaa asioita, sanastoa ja ylipäätään toimimaan uusissa tilanteissa rohkeammin. Voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtöä kaikille sitä miettiville. Uusista kokemuksista harvemmin on haittaa.

En osaa päättää kumpi on nasevampi tapa päättää kirjoitus, joten käytän molemmat. :)

Täältä tähän.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Remonttia ja rokkia

Viime viikko tuli vietettyä tiukasti uuden kodin sisätiloissa maalin höyryissä. Tehtiin pitkää päivää tapetteja repien, tasoitetta levittäen ja hioen, maalaten ja parkettia ja lattialistoja laittaen. Apuna oli reippaita tyyppejä ja asunto on ihan melkein valmis jo. En malta odottaa että pääsen jo sinne asustelemaan ja nauttimaan rauhasta ja kämppiksettömyydestä.

Viikonloppuna näin paljon ystäviä Jurassic Rockin merkeissä. Sää ei suosinut, mutta äidin pilkkisaappaisiin ja pitkään sadetakkiin sonnustautuneena mutakenttä ei ollut paha paikka ollenkaan. Vapauttavaa sotkemista suorastaan kun ei tarvinnut yhtään välittää vaatteiden puhtaudesta.

Nyt nautin muutaman päivän vielä Mikkelistä ja sitten suuntaan kohti uutta kotia. Siitä tulee NIIN hieno!

Material girl

Kuinka hitossa voi ihminen kerätä näin paljon tavaraa puolessa vuodessa. Yritän pakata kamojani paluuta varten, mutta matkalaukut näyttäisivät kutistuneen viime näkemästä. Isoon ruumaan menevään laukkuun menivät luonnoskirjat (2 x A3 ja 3 x A4), työkalut, jämämateriaalit, 4 paria kenkiä, hiustenkuivaaja ja -suoristin, kaikenlaisia hygieniajuttuja ja nesteitä joita ei saa matkustamoon viedä yms yms. Taisin mahduttaa joukkoon myös kolme paitaa.

Eli nyt loput vaatteet, läppäri, kolme käsilaukkua (joista yhtä en ole edes käyttänyt täällä ollessani!?!?), meikkipussi, kengät, sandaalit ja kasa pientä roinaa (jota ei arjessa edes huomaa omistavansa) pitäisi mahduttaa käsimatkatavaroihin. Painorajoitus 8kg, josta pelkkä laukku vie yli 2kg. Voi tätä iloa ja riemua!

Onneksi Ville tulee Suomeen samaan aikaan (tai melkein), joten saan tungettua miesparalle kantoon osan tavaroistani.

Vähiin käy

Ystis kävi ja tehtiin kaikkea mitä suunniteltiinkin. Säät suosivat, joten päästiin makailemaan puistoissa nauttimassa kesästä. Shopattiin ja löydettiin aarteita. Ja lauantaiyönä bongattiin Amy Winehouse juoksemassa paparazzeja karkuun. Raukka näytti peuralta auton valoissa.

Nyt alkaa ulkomailla elon loppu häämöttää. Kolme päivää olis jäljellä ennen kuin pääsee Suomeen remontoimaan ja rokkaamaan. Sitä ennen käydään vielä lauantaina katsomassa lentokisa.

Ja huomenna pitäis pakata... Blaah!